Humala ja minä ollaan toisinaan huono yhdistelmä. Toisinaan se on katastrofaalinen, onneksi kuitenkin toooodella harvoin (ehkä kerran vuodessa).

Perjantaina yhdistelmä oli vaan huono. Tai ei välttämättä, se tietysti riippuu ihan siitä, miten sen ottaa (voisin ruveta poliitikoksi). Huonona voisi tosin pitää, että en todellakaan muista, mitä olen Toiselle sanonut, mutta oletettavasti olen ruinannut sitä lähtemään kotiin minun kanssa. Todennäköisesti, jos olen ruinannut, en välttämättä ollut kuitenkaan aivan hirveän ärsyttävä, koska tietynlaisessa humalassa poden ad/hd:tä...

Kävi sitten niin, että lähdin kavereiden kanssa jatkoille, who knows when... Luultavasti meidät potkittiin baarista ulos sulkemisajan jälkeen, kuulostaisi tutulle. Jatkoilta lähdettiin jatkojenjatkoille, tosin minä luulin pääseväni kotiin. Jatkojenjatkojen pihalta päätin kävellä kämpille, koska halusin kotiin. Uusi lupautui kävelemään samaa matkaa. Jossain vaiheessa Uusi ehdotti, että jäisin sen luokse yöksi, ja että se voisi sitten aamulla heittää mut kotiin. Ehkä toisella ehdotuksella suostuin. Mutta varmistin ainakin viisi kertaa, että oon sitten tulossa vaan nukkumaan.

Ja lukuunottamatta känni pussailuja ihan nukkumiseksi se jäi. Tosin sammuin varmaan melko pian sänkyyn pääsemisen jälkeen. Aamulla juteltiin muutama tunti. Tai siis minä yritin nukkua. Uuden kanssa ei kyllä tule tapahtumaan mitään pussailua enempää. Ihan vaan senkin takia, että se on Toisen kanssa samassa paikassa töissä...Hyvä minä, mistä näitä löytyy??!!

Tosin eipä Toiselle kuulu pätkän vertaa, mitä minä teen sillä aikaa, kun se totaalisesti on huomioimatta minua. Alan niin saada tarpeekseni siitä käytöksestä. Tosin, puolustuksen heikko puheenvuoro: jos minä olen aina ihan tuhannen päissäni silloin, kun nykyään nähdään, en ihmettele, miksi en juurikaan saa huomiota. Syyttäjä: minuun voisi olla yhteydessä silloin, kun en ole kännissä...