Ennen aina mietin, mikä oikeutus joillain oli tehdä tätä. Nyt jos sitä kysyttäisiin minulta, en osaisi siltikään vastata.

Toisia on monia erilaisia. Itse olin silloin joskus aikoinani jotenkin alistuva-toinen. Minun Toinen on kaikkea muuta. Kai se johtuu sukupuolestakin osittain. Naiset helposti ovat kai jotenkin yltiöpäisen palvovia yksilöitä, kun miehet sitten taas ovat huolettomia. Kaikkein huvittavinta on, että haluaisin tehdä Toiselle selväksi, että en haluaisi hänen tapailevan muita. En tosin tiedä, tekeekö Toinen sitä, mutta en ainakaan haluaisi. Typerintä on, että minulla ei ole tässä tilanteessa minkäänlaista oikeutta pyydellä moisia.

En vaan itse haluaisi enää olla toinen tai kolmas. Mitä kaksinaismoralisimia. Toisaalta, vaikka en Toista vielä hyvin tunnekaan, niin sanoisin, että en ole toinen enkä edes kolmas. Toinen on kuitenkin melko herrasmies.

Koko tilanteessa nyt ärsyttää se, että olen taas oma itseni tässä tilanteessa. Eli kaikesta päättäväisyydestä huolimatta haluaisin Toisen tähän hetinytäkkiä. Ja koko ajaksi.